Siitä lähtien, kun Rana Zeid muutti kotikaupungistaan Batrounista Pohjois-Libanonista Ottawaan, Ontarioon vuonna 2008, elämä on ollut pelkkää vuoristorataa. Ensinnäkin hänen viidentoista vuoden aviomiehensä Anwar Zeid kuoli pari vuotta muuton jälkeen sydämen vajaatoimintaan. Pariskunnalla ei ollut jälkeläisiä, mutta Ranalle jäi valtava velkavuori. Seuraavan vuosikymmenen aikana Ranan oli pakko myydä mukava rivitalonsa Orleansin esikaupungissa Ontariossa ja muuttaa asuntoon Vanieriin.
Ranan uuden kerrostalon vieressä sijaitsi vanhanaikainen pizzeria, joka oli hylätty omistajansa, mukavan vanhan italialaisen herrasmiehen, kuoltua epäselvissä olosuhteissa. Ranalla, fiksulla liikenaisella, joka tiesi tilaisuuden avautuvan, oli suuria suunnitelmia hylätylle pizzerialle. Ranan mielestä oli onnenpotku, että hän muutti asuntoon Donald Streetillä sijaitsevan rähjäisen pienen pizzerian viereen. Siitä lähtien kaikki alkoi käydä todella mielenkiintoiseksi…
Selvitäkseen elämästä Rana Zeidin oli pakko raahata itsensä irti, paremman ehdon puutteessa. Hän otti pankkilainan ja perusti Rana’s Bakery -nimisen leipomon, joka oli erikoistunut leipomiseen, kakkujen ja perinteisten libanonilaisten ruokien myyntiin. Avuksi Rana palkkasi pari nuorta arabimiestä, joista yhdellä, Fahdilla, oli somalialainen kaveri nimeltä Yassin, joka saattoi tulla kauppaan sillä verukkeella, että hän kävisi hänen luonaan. Ranalla ei kestänyt kauaa tajuta, että Yassin tuli kauppaan flirttailemaan hänen kanssaan, eikä usein poissaolevan kaverinsa Fahdin kanssa…
– Yassin, olemme käyneet tämän yli, emme voi olla yhdessä, sinun pitäisi olla nuoren, samanikäisen naisen kanssa, ei vanhan naisen kanssa kuten minä, Rana Zeid sanoi vakavasti ja kiinnitti ärähtävän katseensa pitkään, komeaan nuoreen somalialaiseen muslimimieheen, joka seisoi hänen edessään. Mies oli tullut kauppaan juuri ennen sulkemisaikaa, kuin todella ärsyttävä ääliö. Veli on komea ja älykäs, mutta häntä ei voi pakottaa kuuntelemaan järkeä, Rana ajatteli huokaisten.
– Rana, sanoinhan jo, että Carletonin yliopiston kouluni tytöt eivät tee minulle mitään. Toin sinulle nämä kukat, saanko tulla sisään? Yassin Ali kysyi vastustaen mitä viehättäväimmällä tavalla. Rana pudisti päätään, ja hän hymyili pelottomimmin heiluttaen ruusuja, jotka hän oli poiminut Scentimental Flowersista McArthur Avenuelta matkalla Ranan luo. Rana katseli ruusuja, ja hänen kasvoilleen hiipi hento hymy. Hetken epäröityäään hän otti ne.
– Selvä, Yassin, voit tulla sisään teelle, mutta siinä kaikki, Rana sanoi, ja Yassin piti kasvonsa huolellisesti neutraalina katsellessaan, kun hän sulki leipomon oven. Muutaman minuutin kuluttua he menivät hänen luokseen, ja hän seurasi häntä sisään. Yassin hymyili leveästi mennessään sisään, eikä syyttä. Sisään pääseminen on puolet voitosta, Yassin ajatteli himokkaasti virnistäen.
Rana, temperamenttinen, viisikymppinen libanonilainen leski, johon Yassin oli ollut ihastunut jo iät ja ajat, näytti todella hyvältä näinä päivinä. Tänään hän oli tervehtinyt Yassinia leipomon ovella pitkähihaisessa, vihreässä kukkapaidassa, pitkässä mustassa mekossa ja paljain jaloin. Kerrankin hänen pitkät, mustat, hieman harmaita raidoja sisältävät hijabin alle piilotetut hijabin hiukset hulmusivat vapaasti hänen harteillaan. Ihastuttavat hiukset, Yassin ajatteli.
– Hmm, Rana, olen niin iloinen siitä, mitä olet tehnyt paikan eteen, Yassin sanoi mietteliäästi, ja Rana vilkaisi häntä. Yassin näytti hyvältä pukeutuneena punaiseen huppariin, jossa oli Carleton Ravens -logo, farkkuihin ja tavaramerkikseen muodostuneisiin mustiin Timberland-saappaisiin. Kaksikymppinen mies kantoi itseään somalimiehille, erityisesti Kanadassa syntyneille ja kasvaneille, ominaisella itsevarmuudella. Hän ei ollut ylimielinen, ei lähellekään, mutta hänellä oli ehdoton itsevarmuus…
– Yassin, tule kanssani teelle, Rana sanoi ja viittoi häntä tulemaan lähemmäs. Yassin potkaisi saappaansa jalasta ja ylitti ilman sukkia heidän välisen välimatkan. Yhtäkkiä hän oli paljon lähempänä, aivan kuin täysin Ranan henkilökohtaisessa tilassa. Niin lähellä, että Rana tunsi Dollaraman lehden kirvesdeodoranttivartalosuihkeen, jota Yassin tuntui käyttävän itseään päivästä toiseen. Ah, tuo yksinkertaisesti tunnistettava eau de Yassin -veden tuoksu…
– Rana, näytät ihanalta, Yassin sanoi, ja ennen kuin Rana ehti vastata, hän otti Ranan käden ja nosti sen huulilleen. Kun Rana tunsi Yassinin huulten koskettavan omaa kättään, miellyttävä väristys levisi hänen kehoonsa. Rana hymyili hermostuneesti Yassinille ja painoi kätensä tämän rintaa vasten kehottaen hiljaa tätä perääntymään. Yassin ei liikkunut eteen- eikä taaksepäin, vaan pysyi paikallaan…
– Yassin, olet viehättävä, mutta kuten sanoin, olemme eri maailmoista, olemme eri-ikäisiä, tämä ei voisi ikinä toimia, Rana väitti ja mutisi yhä, kun Yassin hiljensi hänet painamalla huulensa omiaan vasten. Rana vastusteli ensin, sitten hän leikkisästi tarttui Yassinin takapuoleen, vaikka tämä suuteli tätä takaisin. Somalimiehellä oli mukavin takapuoli, jonka hän oli nähnyt miehellä pitkään aikaan…
– Me olemme eri maailmoista, kulta, siksi tämä on niin erityistä, Yassin sanoi, ja Rana virnisti. Seuraavaksi he olivatkin olohuoneen sohvalla riisuutumassa kiireesti ennen kuin pukeutuivat friikkiinsä. Yassin herkutteli katseillaan Ranan aistillista vartaloa, joka, kuten hyvä viini, tuntui vain paranevan ajan myötä. Hän hyväili häntä innokkaasti, hänen kätensä vaeltelivat hänen kurvikkaiden vartaloidensa yli. Hän oli kaivannut häntä jo jonkin aikaa…
”Olen hullu sanoessani tämän, mutta haluan sinut”, Rana vitsaili, ja Yassin nyökkäsi, painoi sitten huulensa hänen vasemmalle rinnalleen, imi sitä ja hyväili toista. Rana huokaisi syvään ja makasi matolla lattialla rentoutuen ja nauttien Yassinin jutusta. Nuoreksi ajaksi somalialainen uros todellakin osasi käsitellä naisen kehoa, mikä ilahdutti Ranaa loputtomasti.
”Kulta, et ole vielä tuntenut mitään”, Yassin lupasi ja levitti sitten Ranan paksut reidet selälleen ja hengitti tämän naisellista tuoksua. Pitempiä puheita vaille Yassin alkoi suudella Ranan seksielintä, liu’uttaen kieltään häneen, kiusoitellen hänen klitoristaan ja työntäen sormiaan hänen jo ennestään märkään pilluunsa. Yassin oli juuri aloittamassa, ja hänen taikakielensä oli valmistanut Ranan kiipeämään seiniä ylös…
– Voi kyllä, syö mun perse, Rana kiljaisi, kun Yassin nosti hänet kontalleen, levitti hänen paksut poskensa ammolleen ja hautasi kielensä naisen peräaukkoon. Rana oli tehnyt töitä ja hikoillut koko päivän leipomossa eikä ollut käynyt suihkussa sen jälkeen, kun hän oli lähtenyt kotoa sinä aamuna, joten hänen takapuolessaan oli se hien ja peränesteen sekoitus, joka maistui ihanalta Yassinin kielellä. Hän ei saanut tarpeekseen naisen perseestä…
– Anna minulle se hieno perse, Yassin sanoi taputtaen Ranan isoa peppua varmuuden vuoksi samalla kun hän jatkoi naisen peräaukon imemistä. Rana voihkaisi hiljaa ja kaarsi selkäänsä sormeillen hänen märkää pilluaan, kun Yassin hautasi kielensä syvälle hänen takaovelle. Hän maistoi Ranan herkkuja, kun Rana kiljaisi riemusta ja hänen pillunsa alkoi pursua kuumaa, tyttömäistä spermaa kaikkialle hänen kasvoilleen. Yassin maistoi häntä ja piti siitä, mitä hän tunsi kieltään vasten. Rana oli täynnä ihania yllätyksiä…
“Pane minut naimisiin”, Rana vaati, ja Yassin teki juuri niin, voideltuaan ensin kunnolla hänen takaovensa. Elokuvissa anaaliseksi tuntuu kiireiseltä ja rankalta jutulta, mutta tosielämässä se vaatii valmisteluja, kärsivällisyyttä ja paljon liukastusta. Ranalla ja Yassinilla oli sitä kaikkea yllin kyllin, ja kun taianomainen hetki koitti, Yassin työnsi hellästi kovan kullinsa Ranan hyvin liukastettuun reikään. Hitaasti mutta varmasti hän sai suurimman osan siitä sisään. Hauskanpito voi alkaa…
– Sulla on kaunein perse ikinä, Yassin sanoi lumoutuneena Ranan isosta ja kauniista takapuolesta, jonka tämä painoi miehen nivusia vasten ja työnsi miehen kovan kullin syvemmälle hänen takaovelle. Se, miten Ranan perse aaltoili häntä vasten, sai Yassinin täysin hulluksi, ja hän tarttui naisen leveistä lanteista ja työnsi hänet sisään. Rana irvisti ja kehotti sitten häntä työntämään kovempaa, ja Yassin suostui enemmän kuin mielellään.
”Me teimme juuri haram-tyyliä ja olimme likaisia, mutta en saa sinusta tarpeekseni, Yassin, olet paholainen”, Rana Zeid sanoi nauraen sytyttäessään savukkeen suihkussa käynnin ja pukeutumisen jälkeen. Yassin Ali, joka ei polta, ei juo, vihaa huumeita, mutta tekee kirjaimellisesti kaikkea muuta, hymyili Ranalle tämän pukeutuessa. Nainen hehkuin heidän höyryävän kuuman, likaisen seksinsä jälkeen, ja hän taputti itseään mielessään selkään siitä. He molemmat saivat mitä tarvitsivat…
– Olet enkelini, Rana, ja tulet aina olemaan, Yassin vastasi ja antoi Ranalle halauksen ja suukon ennen lähtöään. Hänen oli päästävä töihin, yötyöhönsä puhelinkeskusoperaattorina MBNA Mastercardilla heidän torneissaan, joista oli näköala Blair Shopping Centerille Gloucesterissa, Ontariossa. Pitkä yö kului puhelimia vahtiessa, kun luottokorttejaan väärinkäyttäneet ihmiset soittivat lukuisine tekosyineen. Mikä ankea, mutta hyvin palkattu vuoro se olisikaan. Ajatellessaan edessä olevaa tylsyyttä Yassin ajatteli Ranaa… ja hymyili, sillä hän tiesi palaavansa takaisin janoisena lisää.